Jäähyväiset

Ei kestänyt kauaan kun sekin sitten oli ohi!

Hei kaikki!

Onkohan mun loppuelämä suremista kun kokoajan tapahtuu jotain ikävää. Muistatteko kun kerroin projektiratsu Barbista? No siitä on nyt kolme viikkoa kun aloin ratsastamaan Barbia. Alettiin saamaan se Elisan kanssa kulkemaan hyvin oikein päin jalkoja käyttäen. Mutta sitten, sen omistaja päätti myydä sen ja niin se tänään lähti ja jätti mut miettimään asioita.

Oon aina ollu sitä mieltä ettei Barbi osaa mitään eikä se opeta kellekään mitään. Tänään kuitenkin tajusin et hei, mähän oon oppinu siltä vaikka mitä! Oon oppinu lukemaan erilasia hevosia. Oon opetellu ottamaan karkaavia hevosia kiinni :DD oon myös oppinut ratsastamaan. Oikeasti miettikää oon oppinu ratsastamisesta paljin Barbin avulla. Oon myös miettiny et miten joku hevonen voi opettaa osaamattomuudella. Mutta niin se vaan on että oppii siinäkin paljon hevosen käsittelemisestä ja erilaisten hevosten  ratsastamisesta. 

Ehkä tää mun pointti oli et ei kannata aliarvioida osaamattomia hevosia sillä niiltä voi todellisuudessa oppia hyvin paljon asioista.

~Meri~

Helsinki

Hola!

Tänään tulee ensimmäinen postaus joka ei liity mitenkään hevosiin. Elikkäs oltiin lauantaina Ellun kaa Helsingissä. Mentiin asemalle Ellun äitin kyydillä ja sit juna tuli 11.20. Oltii Helsingis joskus 11.40 ja mentiin suoraa kamppii Ja kun ei meistä kumpikaan olemikään Helsingin tuntija tuli vähän kierrettyä lenkkiä mut kyl me iha hyvin sinne päästiin.

Kampist ostin kroisantin ku en ollu syöny mitään aamul ja ollu muutenki töis nii hirvee nälkä. Etittiin sit ellun ka Tigerii sielt kampist mut ku ei sitäkään paljoo tunneta vaikutti se ihan sik sokkeloiselt ja isolt. Eikä me sit löydetty sitä vaik käytiin kattoo koko kamppi. No käytiin sit Bik Bokis ja Punnitse ja säästä kaupas. Sit mentii starbucksii ja matlal käytiin Vanssin kaupassa. No starbucksista ostin strawberry and creamin.

Hengattiin vähä aikaa siel ja lähettiin takas kamppii käytii stadiumis matkal. Käytiin kampis clas ohlsonis leikki sellasil pikku helikoptereil ja mentiin sen jälkee sinne yläkertaa istuu. Ei sit ollu enää mitää tekemist ja lähettii kotii.

 Mentii eka junal asemalle ja asemalle ja ostin mansikoit ku teki ihan sikan mieli. No mentii junalla asemalle jostaEllun äiti tuli hakee meidät.

No tää oli nyt tällänen hevosista irrotautuva postaus kertokaa toki kommenteihin mitä piditte ja ootteko ite tälläsio maalaisjuntteja jotka ei tunne hesinkiä vai kiven kovia kaupunkilaisia.

~Meri~

Miksi??

Miks kaikki on niin epäreiluu? 

Hei!

Ei oo nyt tullu korjoteltuu niin paljon muuta mielessä. Tästäkään ei tule kuin hei olen elossa postaus! No mennäänpä asiaan.

Jotain varmaan kiinnostaa tua kysymys tuolla ylhäällä niin aloitetaan siitä. Elikkäs Lara on nyt saanut tuomion ja näyttää siltä etten mä saa mun onnea. Ei sitä kokonaan multa viedä ei, siihen en suostuis mutta ei sinne selkään pääse. Klinikka reissu johti vielä kuuden tai kajdeksan kk lisä odotukseen. Turhauttava ja itkun aiheinen asia jonka jatko täysin auki. Varmaa on se etten mä pääse nauttimaan kesäsätä täysin siemauksin. Jotain positiivista on se ettei Lara joudu enään seisomaan vaan se pääsee ulos ja kohta pääsen selkään! Vain kävelemään mutta on sekin jotain.

Seuraava aihe on estekisat jotka mulla oli nyt sunnuntaina ja joihin menin Jappilla ja Nelsonilla. Molemmilla 0-0 radalta mutta olin hidas ja loppuåäähän jäin. Tyytyväinen kuitemkin vaikka verkassa kuitenkin tipuin ja rikoin kypärän. Uus on kyllä jo hankittu ja päästän teidät kuvien pariin. P.s Nelson radasta ei ole kuvia jotwn pääsette nauttimaan Japin sulosuudesta.

~Meri~

Koulukisat

Moi!


Nyt sitten teen sen kunnollisen koulukisapostauksen. Elikkäs menin Japilla HeC luokkaan.
Kisat alko 10 joten mulla oli herätys 7:00 ei hirveen aikasin normi kouluaamuherätys. Sitten aamulla siinä laitoin kamat kasaan, söin, puin ja lähin tallille. Olin tallilla kaheksalta ja alettiin ekaks harjailemaan poneja ja laittamaan nutturoita. Valkosilta hevosilta osa pesi vielä jalkoja kun yöllä oli likaantunu. Itse tuskailin nutturoiden kanssa ja lopulta Tilda laitto ne ja mä panikoin vieressä. En mä yleensä panokoi mut ekat kisat Japilla eikä koulu oo muutenkaan mun vahvin puoli. No sitten saatiin kamatkin päälle ja mä olin valmis lähtemään verkka-alueelle.
                                 Verkassa Jappi oli ihan ok rataan tutustumisessa se vähän vikuroi lähtemällä pois kentältä ja menemällä kulmat huonosti mutta olin ihan hyvillä fiiliksillä. Lähin kolmantena joten mun vuoro tuli nopeesti. Aika jännitynein mielin mä lähin sinne mutta aattelin et se menee ihan hyvin jos en panikoi. Rata alko suht hyvin mutta jo ekassa askeleen pidennyksessä huomasin ponin olevan laiska ja pohkeen takana. Radalla sitten pysähdyksessä pääsi itkukin kun olin varma että ratsastin väärin ja odottelin tuomarin vihellystä. Kun sitä ei kuulunut jatkoin radan loppuun parin laukasta raviin siirtymisen jälkeen. Radan lopputtua olin tyytyväinen siihen etten tippunut mutta olin varma hylkäämisestä.

No kävelin sitten radan jälkeen talliin ja aloin laittamaan ponia pois kun sain kuulla että olin saanut radasta 62% ja mennyt luokan johtoon. Hei mua ei ollu hylätty!! Olin onnelinen ja kiitollinen Japille. Pitkään mä killuin ekana mut pikku hiljaa mä tipahdin ja lopulta olin seitsemännes mut ei se mua haitannu. Olin vaan niin onnellinen et oon päättäny mennä Japilla myös esteet ja huomenna saan tiätää voiko Nelsonilla mennä. Siitä aiheesta ei kuitenkaan puhuta nyt vaan estekisapostauksessa. 

Heido!!

                                                                                                                                                             ~Meri~

Pika postaus kuulumisista

Heido kaikki!

Täs on nyt tällänen nopee postaus et vaan ootte ajan tasalla. Viime vikolla taphtu kaiken laista. Aloin yhdessä Ellun kanssa ratsastamaan yhtä prjoketi ratsua lv tamma Barbia. Barbi on täysin osaamaton hevonen ja täysi projekti. Eli jos tänne tulee kuvia pitkänä menevästä hiihtäjästä ajatelkaa kuvan positiivisia puolia hevosen osaamattomuuden takia. Ellun kanssa meillä on päivät minä molemmat ratsastaa Barbia parhaaksi katsomallaan tavalla. Emme hyppää barbilla vaan keskitymme liikuttamaan sitä maastossa ja tasasella lisäillen puomeja sopiviin väleihin. Yritämme saada Barbin helpommaksi ratsastaa ja laukan pyörivämmäksi. Tärkeintä meille ei ole se että hevosen pää on muodossa vaan sen askelluksen tasaisuus ja ratsastettavuuden lisääminen.

Mulla oli myös eilen koulukisat joista kerron tarkemmin ja laitan kuvia erillisessä postauksessa tänään tai huomenna. Paljastan kuitenkin että läpi päästiin ja oon hurjan tyytyväinen Jappiin joka ei heittäny mua alas selästä.

Sitten vähän tästä päivästä.

Meillä oli tänään koulussa Japanilainen tyttö Sutsuki (en oo varma onko kirjoitettu oikein) kertomassa Japanilaisista asioista. Me tehtiin origameja (tuokaan tuskin oikei  kirjoitettu) tutustuttiin Japanilaiseen juhlapukuun ja syötiin manteleita puikoilla. Välkillä me taas leikittiin suomalaisia leikkejä kirkonrottaa, Esterian autoa, muffinsi miestä, huru huru häitä, arakazongaa ja ponileikkiä. Hauskaa oli kaikilla ja on harmillista ettei mulla oo kuvia kaikista niistä hienoista origameista joita me tehtiin sydämiä, lintuja, palloja, ja kameleita.

No mutta tän päivän suunnitelmia tähän loppuun.

Nyt mä meen ratsastaa barbilla luultavasti masstoo  ja sen jälkeen tuun lukee kokeeseen. Sitten mä meen takasin tallille kun mulla on tunti. En yhtään tiiä mitä me tehään muttatänään varmaan selvii pääsenkö Nelsonila kisoihin.

Ei mulla muuta näkemiin Sayounara!

~Meri~

Jännevamma

Heipsan



Mul on nyt vähän tällänen erilainen aihe ja en tästä varmaan paljoakaan kirjoita mut tää on tällänen lyhyt postaus.

Elikkäs aiheena on jännevammat (kuvat eivät liity tekstiin). Kuten varmaan monet teistä tiätääkin mun ponillani on tällä hetkellä hankoside vamma. Hankoside ja jänne vammat yleensäkkin on tosi pitkäkestoisia ja kärsivällisyyttä vaativia vammoja. Niiden hoitaminen maksaa jo odotus aika on turhauttava.

Jännevammat syntyvät liiasta rasituksesta ja riippuen vamman vakavuudesta lepo aika voi olla muutamasta kuukaudesta kahteen vuoteen. Yleensä jännevammaista hevosta kuitenkin kävelytetään jo parin kuukauden jälkeen.

Jännevamman parannuttua on jalkoken kylmäys hyvin tärkeää uuden vamman syntymisen ehkäisemiseksi. Myös hyvä alku ja loppu verkka kaikissa askellajeissa on tärkeää jännevamman parantumisen jälkeen.

Omiakokemuksia

Omia kokemuksia mulla on jännevamman huomaamattomuudesta. Omalla ponilla huomasin ontumisen ratsastaessa ja päättettiin pitää sillä lomaa pari vikkoa vain talutuksella. Viikon jälkeen kävelin jo selästä ja ennen klinikka päivää valmentajani sanoi hevosen olevan kunnossa, sillä se ei ontunut enää lainkaan ja kulki normaaalisti. Onneksi kuitenkin poni vietiin kinikalle ja jännevamma huomatiin ja sitä alettiin hoitaa.

Myös pitkästä sairaslomasta on itselläni kokemuksia. Lara on nyt ollut 4kk sairas lomalla ja odotus aika on tooodella turhauttava. Motivaatio on alhaalla ja kaikki ärsyttää. Olen monesti kironnut kuinka haluan lopettaa koko touhun, mutta olen onneksi äitini avulla jaksanut ja miettinyt kuinka paljosta kaikki muut luopuvat minun takiani. Nämä ajatukset mielessä olen jaksanut ainakin tähän asti.

~Meri~

Kuulumisia ja kisa-ajatuksia

Moikka

Nyt ei oo oikein tullu kirjoteltuu kun ei ole ollut aihetta. Mutta nyt sitten sain päähän piston kirjottaa mun ajatuksista kisoihin ja ehkä enemmä kisaponeihin liittyvistä asioista. Ekaks kuitenkin kerron Laran kuulumisia et ei vaikuttais siltä et oon unohtanu sen kokonaan. Laralla ei nyt oo ollu pitkää  aikaan klinikkareissua, mutta sellainenkin olisi kohta tulossa. Laran vamma on vielä ihan entisellään ehkä hiukan parempi. Sen selkään pääsystä en kyllä vielä kolmeen kk haaveile. Laralla on alkanut käydä aika pitkäksi neljän seinän sisällä ja ollaan sille yritetty keksiä tekemistä mutta nii  se vaan on ettei kilpaponi kuulu karsinaan.

Mennäänpäs sitten itse asiaan. Mulla on nyt tulossa koulukisat 12.4 ja estekisat 19.4 (kisoista tulee erilliset postaukset). Kouluponi on jo päätetty ja aiojon mennä IHME JA KUMMA Japilla. Se on pikku shettis ja just sopivan (ehkä vähän liian jos innostuu) tulinen mulle. Monet kerrat se on mut selästään heittäny ja on sen kanssa itketty ja naurettu, mutta yhtiinkään kisoihin en sillä oo koskaan mennyt. Ei se muutenkaan tällä hetkellä ole kellään kisa ponina joten mä nyt sit päätin sillä mennä. Vähän mä sitä jännitän sillä kun on tapana käydä hankalaks kisa tilanteessa, mutta en ajattele sitä kisana vaan kokemuksena niin eiköhän se siitä.

Esteponin kanssa mulla nyt sit onkin vähän ongelmia. Jos muistatte niin mä menin estevalmennuksen Nelson ponilla ja aioin sillä kisoihinkin, mutta se aikominen tyssäs siihen kun se alko ontumaan. Kyllä se tällä hetkellä on toipumaisillaan ja tulee varmaan koulukisoihin, mutta esteet onkin sit eri juttu kun sekään ei mikään nuori oo. Oon sitten miettiny et jos menisi  Japilla esteetkin jos se menee koulukisat hyvin, mutta mitään päätöstä en oo vielä tehnyt. Se asia jää sitten mietintämyssyn alle hetkiseksi ja palaan siihen sitten koukukisojen jälkeen.

~Meri~